Naurettava/naurattava matka -kilpailussa kerätään parhaita tarinoita naurettavista automatkoista ja naurattavista pyörämatkoista. Molempien sarjojen parhaat saavat Polen pyörän (arvo noin 1000 € / kpl). Kilpailu on päättynyt ja voittajatarinat on luettavissa sivun alalaidasta. Kaikki kilpailutarinat löytyvät kilpailusivuilta! Pyöräilemisiin!

Kilpailusarja 1
Kerro naurettavan lyhyestä automatkastasi.

Kilpailusarja 2
Kerro naurattavan mukavasta pyörämatkasta.

Vuoden 2015  Naurettava matka -voittajatarinan kirjoitti Joni Kettunen:

”Halusin olla hyvä isä ja tarjoan lapsille jäätelöt kesäillan päätteeksi. Kohteena lähisiwa ja kyydittäjänä auto.

Poikani kysyi, mennäänkö pyörällä? Vastasin: Autolla.

Kiinnitin yksivuotiasta turvaistuimeen ja pohdin itsekseni kuinka pitkälle olisin päässyt rattaita työntämällä tässä ajassa. Vanhemmat lapset nousivat ketterästi kyytiin. Purkivat vähän ylimääräistä sisarrakkautta istuessaan vierekkäin.

Neljävuotiaan kyky kiinnittää turvavyö taisi kadota hänen nähdessään täydellistä palvelua yksivuotiaalle. Kahdeksanvuotias sen sijaan kiinnitti itsensä.

Sadattelin häikäiseviä auringon säteitä risteyksissä. Pysäköin auton, tällä kertaa oli tilaa. Lunastin jäätelöt. Auton sisustusta säästääkseni haukkailimme jäätelöt parkkipaikalla.

Istuessani pyörätelineellä, pienimmät sylissä, pohdiskelin jäätelöreissua. Linnuntietä 444 metriä ja tietä pitkin 700. Turvaistuimiin pusertautuminen vie pidempään kuin matka. Kannattiko tulla autolla?

Poikani kaveri ajoi pyörällä kaupan pihan ohitse ja kysyi, poikaani mukaan. Näin pettymyksen poikani kasvoilla. Olemme autolla. Seuraavalla kerralla sitten.

Seuraavalla kerralla sitten menemme pyörällä.”

Lue kaikki vuoden 2015 Naurettava matka -kilpailutarinat!

Vuoden 2015  Naurattava matka -voittajatarinan kirjoitti Päivi Takala:

”Sisko oli pitkällä pyörämatkalla kohti kotiaan. Takapuoleen sattui jo. Energiabanaanilla jaksaisi nämä viimeiset 20 km ja sitten saunaan.

Hän ajeli pyörällä seisoen muutaman sata metriä ja samalla vähän voimisteli eli keikutti takapuolta ja notkisteli selkää eteen ja taakse. Päätä sivuille. Sormien kouristelua. Sopivan istuma-asennonkin löytäminen vähän oli hankalaa: piti vähän hakea sitä paikkaa siinä satulassa. Seisoen ajaminen tuntui miltei mukavammalta.

Yhtäkkiä hän huomasi siinä pyörällä voimistellessa, että yksi lehmä tuijottaa pellolta sitä kiemurtelua kiinnostuneena.
”Ammuu!”, sisko tervehti lehmää kuuluvasti.

Takaa kuului jotain suhinaa. Siellä tuli mieshenkilö pyörällä ja ohitti siskon. Katsoi vähän pitkään, mutta ei sanonut mitään.

Sisko vannoi, että lopettaa ainakin elämille huutelun pyörämatkoillaan.

Kerran aikaisemminkin oli tapahtunut vähän vastaavaa. Silloin sisko oli ollut menossa ihan töihin vain pyörällä ja nähnyt ison mustan kissan pientareella.

”No kuka se täällä kävelöö!”, sisko oli kiekaissut kissalle – ja tien toisella puolella ollut tuntematon mies oli hieman kavahtanut tuttavallista aamukuuden tervehdystä.”

Lue kaikki vuoden 2015 Naurattava matka -kilpailutarinat!